”15 näyttöä – mikään ei jää huomaamatta”, ylpeilee turvallisuusjohtaja erään eurooppalaisen teollisuusyrityksen valvomossa. Katson uutuuttaan hohtavan valvomon seinää, jossa lukuisat teräväpiirtonäytöt tarjoavat kuvaa eri valvontakohteista. Turvallisuusjohtaja jatkaa hehkutustaan valvomon tekniikasta, mutta mielessäni pyörii kysymys, miten valvomossa istuva turvallisuustyöntekijä kykenee hoitamaan kaikki tehtävät samaan aikaan?

Tämän hetken trendinä tuntuu olevan tekoälyn vaikutusten ennustaminen; mitkä työt robotti vie, mitkä työt taas jäävät ihmisille. Ennustusten sävy on usein joko synkän dystooppinen (kaikki rehellinen työ katoaa, lääkäritkin korvataan koneilla), tai ääriutopistinen (raskaita töitä ei tarvitse enää tehdä, tehokkuus saavuttaa huippunsa). Mitä sitten tapahtuu turvallisuusalalle, erityisesti vartijan työlle?

Mistä tiedämme elävämme historiallisen murroksen aikaa rikollisuudessa? Siitä, että peräpitäjän kirkonkylän pikkukonnia ei enää kiinnosta vetäistä bensa-automaattia traktorilla irti ja raahata sitä läheiselle hiekkakuopalle avattavaksi. 

Taloustutkimuksen toteuttama Turvallisuusbarometri 2018 osoittaa, että suomalaiset kaipaavat silti lisää turvallisuuspalveluja.

Turvallisuus on tietointensiivinen ala. Tehtävien ja tapahtumien raportointi, datan kerääminen, hallinta ja kommunikointi asiakkaalle ovat merkittävässä roolissa turvapalveluissa.

Taloustutkimuksen tutkimus paljastaa, että yli kolmannes (36 %) suomalaisista kokee turvallisuuden tunteen heikentyneen (paljon tai hieman) viimeisen vuoden aikana. Nuorimmat vastaajat eli 18–34-vuotiaat kokivat turvallisuuden tunteensa heikentyneen enemmän kuin vanhemmat ikäluokat. Eniten turvattomuutta koetaan anniskeluravintoloissa, yleisötapahtumissa sekä kaduilla ja muilla julkisilla paikoilla.